17 Aug 2010

Tour de Helsinki: polkevia kanssasisaria kaivataan

Kuten otsikko kertoo: ketjua riittää. Edelleen. Polkeminen ei kesälomareissun päätyttyä onneksi lopu.
 
Kohta jo syyskuun alun perinteeksi muodostunut pyöräilytapahtuman Tour de Helsinki ajetaan muutaman viikon kuluttua. Me lähdemme matkaan ensimmäistä kertaa. Bassoa ja Bianchia ulkoilutetaan rauhallisesti ajaen ja muiden pyöräilijöiden seurasta nauttien 140 km matkan verran ja pääkaupunkiseudun ympäri polkien. Tärkeintä on maaliin pääseminen sallitun ajan puitteissa.
 
Kuten aiempinakin vuosina, tapahtuman osallistujaluottelo on kuitenkin valitettavan miespainotteinen. Laskin nopeasti, että noin 1000 osallistujasta noin 100 on naisia. Ei sinänsä, etteivätkö miehet saisi tapahtumaan osallistua. Pikemminkin mietin, millä tapahtumaan saataisiin innostettua enemmän naisia? Olisi mukava nähdä lähtölinjalla muitakin polkemisesta kiinnostuneita kanssasisaria. Maantiepyöräilyn suosio on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuodet, mutta pääkaupunkiseudulla lenkkiä polkiessa ei kovin montaa saman lajin harrastajanaista pyöräile vastaan. Ehkä kauniimman sukupuolen harrastajapohja eteläisessä Suomessa on vielä loppujen lopuksi aika pieni. (Kommentoikaa, jos olen väärässä.)
 
Erittäin positiivisena asiana kuitenkin pidän sitä, että Tour de Helsinki puolestaan on tapahtumana kasvanut räjähdysmäisesti joka vuosi. Suomessa pyöräilyn massatapahtumia on rajoitettu määrä ja se, että näinkin monta polkijaa kokoontuu päiväksi yhteen ajamaan on minusta hienoa olivatpa osanottajat ketä tahansa. Suurin osa vuodesta menee minullakin kuitenkin tahkotessa lenkkiä ilman mitään porukkaa, joten ehkä se on hyvä käydä katsomassa välillä myös muita ihmisiä. Ettei ihan henkisesti metsity. Mielelläni lähden siis mukaan!
 
Alla olevasta videosta voi katsoa fiilistelyn vuoksi tunnelmia viime vuodelta.
 
 
Haastaisin nyt kuitenkin vielä muitakin naisia osallistumaan! Ilmoittautumisaikaa on muutama viikko jäljellä. Ja toivottavasti nähdään lähtölinjalla!
10 Aug 2010

Vielä kerran Berliinistä ja pyöräilystä

Kuten Annukka edellisessä kirjoituksessa totesi on Berliini pyöräilijälle aika passeli paikka. Ainakin, jos vertailukohtana on esimerkiksi allekirjoittaneen Helsingin keskustan läpi kulkeva työmatka. Helsingin keskustan liikennejärjestelyista ja kaikkia liikenteessä liikkuvia koskevasta kulttuurista on minulla paljonkin sanottavaa, mutta se säästettäköön toiseen kertaan. Tämän kirjoituksen aiheena on: kuinka käy pyöräilijan Berliinissa. Ja hyvinhän siinä käy.

Paitsi, että kaupunki on melkolailla tasamaata, ja täten helppoa pyöräily-ympäristöä, ovat tämän 3,5 miljoonan asukkaan metropolin liikenteessä liikkuvat löytäneet yhteisen sävelen. Kävelijät pysyvät suosiolla omalla kaistallaan, ja tämä huomio koskee myös kaupungissa ajelehtivia turisteja (Mahdoton ilmiö Suomessa vaikka pyörätie olisi identtisesti merkitty. Asian voi mennä toteamaan vaikka Kauppatorin pyörätielle). Autot jättävät tilaa ajotien reunassa rauhassa ajaville pyöräilijöille. Ilmiö, josta enimmäkseni Helsingin keskustassa haaveilen. Matka käy siis ilman suurempia sydämentykytyksiä.

Edellä mainittua mukavaa tunnelmaa ja pääosin sujuvaa liikennettä on Berliinissä osattu hyödyntää myös turistien näkökulmasta käsin. Pyörän vuokraaminen omaehtoisille tutkimusretkille käy kädenkäänteessä: vuokraamoja löytyy keskustasta paljon. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu myös opastetuilla pyöräretkillä. Pyöräretkiä on myös teemoitettu, joten jos vaikka esim. muurin historia ja reitti kiinnostaa, niin oppaan perässä ajelu voi olla mukava vaihtoehto. Lisätietoa Berliinistä ja pyöräilystä löytää esimerkiksi Berliinin turistitoimiston nettisivuilta.

Me otimme omatoimisen vaihtoehdon ja ajoimme oman muurikierroksen. Se on helppo toteuttaa itsekin, koska reitti merkitty Mauerweg -kyltein. Keskustassa muuri-reittiä seuraten pääsee tutustumaan vaikkapa East side galleryyn, Potsdamer platziin, Checkpoint Charlieen, Brandenburgin porttiin ja Bernauer strassen alkuperäiseen asuun jätettyyn muurin muistopaikkaan.
Liitteenä myös muutama video (Youtubesta) fiilistelyyn ja maisemien katsomiseen. Olkaa hyvät!
 

(download)

5 Aug 2010

24-28.7 Berliini, passeli paikka pyöräilijälle

Wrocklawista päädyttiin loppujen lopuksi hurauttamaan junalla suoraan
Berliiniin. Vika minun: iski armoton matkaväsymys ja sääennusteet
näyttivät sadetta lähipäiville. Junailua kesti kuusi tuntia, josta
ensimmäiset kaksi miellyttävän amerikkalais-puolalaisen pariskunnan
kanssa jutellessa. Pyörille oli taas loistopaikat yhdessä vaunussa:
yksinkertaiset ja tilavat telineet seinällä, omat istumapaikat
muutaman metrin päässä. Ainoa heikkous oli ravintolavaunun
puuttuminen, junasta ei saanut edes vettä, eli omat eväät mukaan!

Berliinissä pyöräiltiin sekä saapumispäivän iltana, että pari pvää
myöhemmin kun kierreltiin nähtävyyksiä. Aluksi ajatus hermostutti, jos
fillarointi on henkisesti rasittavaa ja usein vaarallista reilun 500
000 hengen Helsingissä, niin mitä se on isossa miljoonakaupungissa?
Huoli oli turha, kokemus kaikenkaikkiaan miellyttävä! Pyörätiet
rakennettu suureksi osaksi samaan tasoon autokaistojen kanssa ja missä
kulkevat rinnakkain jalankulkuväylien kanssa ei Hgin kaltaista
jalankulkijoiden hortoilua fillaripuolella ollut ollenkaan. Luin
HS:sta jokunen päivä sitten, että pääkaupungissamme olisi pyöräteitä
reilut 1000 kilometriä, mutta silti vain 7% kansalaisista pyöräilee
säännöllisesti. Berliinissä pyöräillään todella paljon: vanhat,
nuoret, perheet...lähetit, työmatkalaiset ja maantiepyöräilijät
sulassa sovussa autojen ja jalkaisin kulkevien kanssa.

Berliinistä lennettiin AirBerliinillä takaisin Helsinkiin. Pyörät
pakattuna kuplamuovikääreisiin kuten lähtiessäkin (mutta päinvastoin
kuin Airbalticilla, ei fillareihin tullut nyt ainuttakaan naarmua).
Nyt mökillä "treenaamassa" Tour de Helsinkiä varten :) Siellä nähdään!

Annukka

29 Jul 2010

Muodikkaasta valkoisesta

Muutama sana muodikkaasta valkoisesta ja pyoraretkeilysta. Valkoinen on jalleen yksi muotivareista mita tulee pyoriin ja pyoratavaroihin. Pro tourin ajajia katsoessa valkoinen hohtaa paajoukossa: kengat, rungot, satulat ja tankotepit. Muodikkaasti valkoisessa lahdin minakin tana vuonna retkelle. Alla olevat kaksi kuvaa kertokoot kuinka kay valkoisen varin muutaman viikon reissussa, kun pyykkikonetta ja harjaa ei joka lenkin jalkeen ole kaytettavissa. Teille, jotka haluatte sailyttaa valkoiset valkoisena, todettakoon vain, etta suositan lampimasti tummempaa varivalintaa.

Vappu

(download)

24 Jul 2010

23.7. Toinen paiva Wroclawissa

(download)

23 Jul 2010

22.7. Wroclawissa

"Mita jos menisitte Wroclawiin", ehdotti ystavamme Jussi-Pekka muutava viikko ennen matkalle lahtoa, kun keskustelimme matkasuunnitelmista. "Se on pieni Keski-Eurooppalainen helmi", han lisasi myos. 

Tanne tultiin, ja todelliseksi kulttuurihistorian ystavan helmeksi tama kaupunki todella osoittautuukin. Olimme varanneet yhden lepo- ja kaupunkikierrospaivan keskustan tutkimiselle, mutta jos minulta kysytaan niin se ei riita. Niinpa paatimme, etta tama kaupunki ansaitsee toisenkin paivan, nyt kun kerran olemme taalla. Jaamme siis parkkiin tanne viela toiseksikin paivaksi: raatihuoneen goottilainen interioori, kasvitieteellinen puutarha ja iso kasa kirkkoja on viela nakematta. 

Toisen paivan viettaminen Wroclawissa muuttaa luonnollisesti loppuretken suunnitelmaa. Tsekinmaa jaa talla kertaa haaveeksi, kun matkan paatepisteessa Berliinissa taytyy olla jo 25.7. Olen tosin varma, etta Tsekki ansaitsee ihan oman kunnollisen pyoraretken, joten ensi kerralla sitten sinne! Joudumme myos turvautumaan aiempaa enemman junakyytiin, jotta paasemme ajoissa perille. Ajettakoon tasta hyvasta sitten vaikka Suomessa muutama ylimaarainen maantielenkki. Ihan varma ei ole viela ajammeko junalla huomenna Gorlitziin vai Cottbusiin. Saksan puolelle joka tapauksessa.Selvitamme tanaan yhteyksia piipahtamalla asemalla.

Mita eiliseen kaupunkikierrokseen tulee, eri aikakausilta peraisin olevia kirkkoja riittaa katsottavaksi. Katedraalin 90-metriseen torniin paasee hissilla katsomaan maisemia. Raatihuoneen torin ohella suosittu nahtavyys naytti olevan Raclawicen panoraama: 15m x 114 m pitka maalaus Raclawicen taistelusta. (Sen tekemiseen on kaytetty 750 kg maalia...) Ne keita tama kiinnostaa, niin kannattaa ottaa huomioon, etta panoraamaan kannattaa menna ensin ja samalla lipulla paasee sen jalkeen viereiseen kansallismuseoon. Museossa on puolestaan esilla Puolalaista taidetta 1300-luvulta lahtien. Me teimme toisin pain. Menimme ensin museoon, missa sai olla ihan rauhassa, ja sen jalkeen yritimme museolipuilla panoraamaan, mutta niin pain liput eivat kelpaa. 

Wroclavin kaupungin historiasta loytyy lisaa taalta.

(download)

21 Jul 2010

21.7 Kalisz-Wroclaw. Polkeminen kavi tyosta

Keli oli helteinen heti aamusta ja kohosi taas 30 asteeseen paivan mittaan. Lisaksi viela navakka vastatuuli ja asvaltti, jonka laatu oli sita sorttia, etta se kuumetessaan tuntui renkaiden alla kuin olisi viikon vanhassa kaurapuuroliisterissa polkenut. Mulla on tunnetusti heinasirkan hermorakenne ja 15 km/h hidas nitkuttaminen ei miellyttanyt ollenkaan. En tieda meniko taas vaan voimat, mutta voisin myos vannoa, etta suurin osa paivan kilometreista (76) oli etupaassa pienta hivuttavaa nousua. Loppukilometreilla saatiin yhteispaniikki aikaiseksi, kun pienella kuoppaisella maalaistiella ymparillemme ilmaantui reilun 20 paarman jengi ja jouduttiin naantyneina lisaamaan vauhti niin suureksi, etta saatiin ne karistettua. Vaikka olenkin kasvis-syoja ja elainten ystava, niin paarman tappaminen tuntuu tosi hyvalta!
Miedzyborzissa saatiin tarpeeksemme hikisesta vaantamisesta ja loikattiin paikallisjunaan jumalan hylkaamalta viehattavan rapistuneelta asemalta. Odotushuoneen seinat olivat nain uskonnollisen maan seiniksi taynna aivan uskomattoman roiseja ja yksityiskohdiltaan tarkkoja sukupuoliaktia esittavia kuvituksia. :) 
Pyorille ei junassa ollut erillista osastoa tai paikkoja, mutta lisamaksua vastaan ottivat ne ilman mitaan neuvotteluja kyytiin. 
Matkan varrella pysahdyttiin monella muullakin hienolla vanhalla asemalla ja itse junamatka oli myos jannittava: valilla rytyytettiin sellaista kyytia, etta oltiin Vapun kanssa varmoja, etta kapistus syoksyy raiteilta metsaan seuraavassa kaarteessa.
Perilla Wroclawissa syotiin pastaa, juotiin oluet (vannon ettei mikaan maistu niin hyvalta kuin se ensimmainen kulaus kylmaa kaljaa pyorailypaivan jalkeen!) ja jokapaivaisen nyrkkipyykin sijaan jatettiin ajovaatteet hotellin pesupalvelun huoleksi. 

Annukka

(download)

20 Jul 2010

20.7. Konin - Kalisz: pikkuteita pitkin

Kesalomamatkalla parasta on se, etta suunnitelmaa voi muuttaa ja kiinnostavan nakoista paikkaa voi jaada tutkimaan aiottua kauemmin. Nain tehtiin eilen.

Aamu alkoi Annukan pyoran etuvaihtajan saadolla ja navigoinnilla ulos Koninista. Taytyy mainostaa kotimaisen matkapuhelinvalmistajan puhelimen gps:saa ja ilmaista navigointia. Suurempiin kaupunkeihin saapuminen ja niista lahteminen on helpottunut oleellisesti, kun laittaa navigoinnin paalle. Aikaa saastyy rutkasti, kun ei tarvitse jokaisessa risteyksessa kaivaa karttaa esille. 

Samainen laite helpotti myos eilista etappia, koska olimme paattaneet ajella Koninista etelaan aivan pienia kylateita pitkin. Niita riittaa ja ne risteilevat pitkin maaseutua ja pienten kylien valilla. Teiden kunto on valilla vahan niin ja nain: paikattua asvalttia, ropelokivikko asvalttia ja kuoppaista asvalttia. Keskinopeus laskee lahemmas kahtakymmenta, ja rytyytys vie tehokkaasti myos voimia. Toisaalta ilman rengasrikkoja ollaan edetty ja hyvin minunkin 25mm renkaat ovat rytyytyksen kestaneet. Ei tama kuitenkaan mitaan Paris-Roubaixia ole. 

Aamupaivan 65 km ajon jalkeen saavuimme lounaalle Kalisziin. Tarkoituksemme oli viela iltapaivalla jatkaa matkaa etelaan, mutta kaupungin vanha keskusta naytti niin mukavalta, etta paatimmekin jaada yoksi kaupunkiin ja tutkiskella sita vahan tarkemmin. Tama ei varsinaisti ole mikaan turistikaupunki mutta pieni ensimmaisen maailmansodan jalkeen rakennettu erittain kaunis vanha keskusta taalla on. Kaliszista on tiettavasti loydetty jaanteet Puolan vanhimmasta asutuksesta. Ptolemaios mainitsee kaupungin 200-luvulla, ja roomalaisajan loytyneet jaanteet kertovat, etta paikalta on kulkenut roomalaisten kauppareitti kohti pohjoista ja Itamerta.

Eilen selvisi myos mieltamme askarruttaneen punertavan pillilla tuopista juotavan (naisten) juoman arvoitus. Kyseessa on siis lager olut, johon lisataan hiukan vadelma- tai mustaherukkamehua. Juoma tarjoillaan tuopista ja juodaan pillilla. Suurta epaluuloisuutta tuntien tilasimme myos itsellemme pienet tuopit... ja heti peraan viela toiset, koska juoma osoittautuikin mita oivallisimmaksi janojuomaksi. Suositamme: piwo z sokiem!

(download)

19 Jul 2010

Ajamisen iloa valilla Torun-Konin 19.7.

Ihana ajopaiva! Ja saatiin ensimmaisen kerran molempien pyorat pumpattua ilman ongelmia. Keli oli juuri sopiva, tiet hyvat ja myotatuulta suurimman osan paivan 115 km:n etapista Torunista Koniniin. Lampotila putosi kymmenen astetta eilisesta, joten keskimaarin hieman alle 30 km/h paastiin posottamaan. Ainoa epamukavuus oli Torunista lahdettaessa tie 15, jolla paljon liikennetta, ei pientarealuetta ja autoilla suuret nopeudet. Mutta paastiin poikkeamaan siita tielle 250, jonka alkuosa varsinkin kulki todella mukavassa ja kauniissa maastossa ja yksi lenkilla ollut maantiepyorailijakin tuli vastaan. (Tiehan vaihtuu jossain vaiheessa numeroksi 266.)

Yksi lounastauko ja yksi kokistauko pienissa paikoissa matkalla. Taalla ihmiset ovat varsinkin maalla todella ihania, auttavaisia ja iloisia huolimatta siita, ettei yhteista kielta aina ole. Tosin ihmettelen taalla miehia, joita nakyy valilla istuksimassa mita oudoimmissa paikoissa. Tanaankin ohitettiin keskella ei mitaan, pellon laidassa puun alla istuvat miehet, joilla molemmilla kauluspaidat, suorat housut ja kravatit kaulassa syomassa raparperia.

Koninissa ensimmaiseen hotelliin, joka osui eteen. On kallis paikallisen mittapuun mukaan, mutta mm. kylpyamme oli iloinen yllatys. Pizzaa ja yhdet oluet...nyt katsellaan telkkaria. Ohjelmistahan ei mitaan ymmarra kun kaikki dubataan mutta onhan se omalla tavallaan hauskaa muodostaa omia juonikuvioita. Lukea ei vaan jaksa, vaikka kirjat on molemmilla mukana.

Huomennakin aika pitka matka ajettavana, hieman ongelmia reitin kanssa: isoa tieta tuntuu olevan vaikea valttaa, mutta se on sitten huomisen ongelma.

(download)

19 Jul 2010

18.7. Chelmno - Torun: bussimatkailua ja kulttuurihistoriaa

Flunssan viimeiset rippeet huuhdottiin kera paikallisen yskanlaakkeen ja bussimatkaillen 40 km Chelmnosta Toruniin. Chelmnoa olisi ollut hauska tutkiskella viela enemmankin, mutta ensi kertaan jai. Kaupungista jai mukava kuva: pieni kukkulan paalle rakennettu vanha keskusta olisi ollut hyvin aamupaivakavelyn arvoinen. Hotellimme omistaja tosin ystavallisesti selvitti meille bussiaikataulun Toruniin ja jouduimme kiiruhtamaan suoraan bussipysakille. 

Muutama sananen bussimatkailusta pyorien kanssa. Ainakin paikallisbussit ovat taalla keskikokoisia ja jouduimme bussikuskin kanssa neuvotteluosastolle, jotta saimme pyoramme mukaan matkalle. Bussin alaosan tavaratila on niin pieni, ettei sinne pyora mahdu. Saimme neuvoteltua pyorat sisaan bussin keskiovista ja maksoimme pienen ekstramaksun. Kiitokset jalleen ystavalliselle engantia puhuvalle kanssamatkustajalle, joka tulkkasi ja neuvotteli tilanteen yhteistyohaluttoman kuskin kanssa. Jos kyseessa olisi ollut ruuhkavuoro, taman kuljetustavan olisi voinut huoletta unohtaa. Luulen, etta ainakaan pienemmissa busseissa taalla ei ole tapana kuljettaa pyoria ja se kannattaa ottaa huomioon.

Tie Chelmnosta Toruniin on valtatie 1 (E75), joten kyseessa on iso tie vaikkei se moottoritie olekaan. Bussin ikkunasta katsoen liikenne on vilkas, mutta piennar on levea, joten sita olisi mahdollisesti pystynyt ajamaan myos pyoralla.

Torunin vanha keskusta saastyi toisessa maailman sodassa pommituksilta ja on nykyaan suosittu turistinahtavyys ja Unescon maailmanperintokohde. Ja turistirallia riittaa. Toisaalta keskiajalta peraisin oleva historia jaksaa kiehtoa. Onhan Torunkin ollut merkittava Saksalaisen ritarikunnan kaupunki. Taman lisaksi kaupunki ratsastaa Nikolaus Kopernikuksen maineella, ja mekin kavimme katsomassa Kopernikuksen synnyintaloa. Omasta mielestani erityismaininnan ansaitsee viela Johannes kastajan katedraali. Emme paasseet tarkemmin tutkimaan katedraalin omaperaisia frescoja, mutta saimme sen sijaan nauttia katedraalissa menneillaan olevasta katolilaisesta messusta. 

Ainiin, Torunissa on myos piparimuseo. Ja turistikauppoja, josta saa ostaa erilaisia suklaakuorutteisia pipareita. Museosta en tieda, mutta pipareita voin lampimasti suositella. Nam!

Ketjua riittää's Posterous

Pyöräretki 2010: Latvia-Liettua-Venäjä-Puola-Saksa. Matkapäiväkirjaa huviksi ja hyödyksi.